Palautuminen ei tapahdu tahdonvoimalla – hermosto tarvitsee turvaa

Moni meistä tunnistaa tilanteen, jossa kaikki näyttää paperilla hyvältä, mutta olo ei silti helpotu. Nukut "ihan tarpeeksi", syöt melko hyvin ja yrität pitää huolta itsestäsi. Silti väsymys ei väisty. Keho on jännittynyt ja mieli käy ylikierroksilla. Tai olo on päinvastoin raskas, vetäytynyt ja sumuinen.

Tässä kohtaa moni alkaa ajatella, että vika on itsessä. Että pitäisi yrittää enemmän, olla kurinalaisempi ja tehdä vielä parempia valintoja. Todellisuudessa kyse ei useimmiten ole tahdonvoimasta. Kyse on hermoston tilasta.

Palautuminen on hermoston tila

Palautuminen kuulostaa asialta, jonka ihminen voi valita. Ikään kuin palautuminen olisi jotain, minkä voi käynnistää samalla tavalla kuin päivän työt. Mutta hermosto ei toimi niin.

Hermosto arvioi jatkuvasti, onko ympäristö turvallinen vai uhkaava. Ja sen perusteella se ohjaa kehoa kohti toimintaa tai palautumista. Kun hermosto kokee olonsa turvalliseksi, keho pystyy rauhoittumaan. Hengitys syvenee, sydämen syke tasaantuu ja palautuminen käynnistyy.

Kun hermosto taas on hälytystilassa, se ei “päästä irti” vaikka järki sanoisi, että nyt olisi lupa levätä. Siksi pelkkä lepo ei aina riitä. Jos hermosto ei koe olevansa turvassa, se ei palaudu.

Palautuminen alkaa turvallisuudesta

Hermosto säätelee koko ajan, ollaanko menossa kohti kuormitusta vai kohti palautumista. Kuormitustilassa keho käy ylikierroksilla: uni heikkenee, hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja keho pysyy valmiudessa. Toisessa ääripäässä hermosto voi myös vetäytyä, jolloin olo on sumuinen, väsynyt tai lamaantunut. Nämä eivät ole luonteenpiirteitä, vaan hermoston tiloja.

Hermosto on rakennettu suojelemaan meitä. Jos kuormitus jatkuu pitkään, se voi oppia, että valmiustila on uusi normaali. Se alkaa varautua jatkuvasti, vaikka varsinaista vaaraa ei enää olisikaan.

Nykyelämä tarjoaa siihen paljon syitä. Pitkittynyt stressi, jatkuva kiire, korkeat vaatimukset, huoli tulevasta ja se tunne, ettei koskaan ole täysin “valmis”. Myös kokemukset, joita ei ole ehditty käsitellä, voivat jäädä hermostoon. Keho muistaa asioita, vaikka mieli olisi jo siirtynyt eteenpäin.

Siksi palautumisen este ei aina löydy kalenterista. Joskus se löytyy hermoston sisäisestä varautumisesta.

Hermosto ei rauhoitu pakottamalla. Se rauhoittuu, kun se saa tarpeeksi turvallisuuden signaaleja. Turvallisuus on kehollinen kokemus, ei pelkkä ajatus. Rytmi, ennakoitavuus ja joskus myös ulkopuolinen tuki auttavat hermostoa uskaltautumaan kohti palautumista. Kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä yksin. Tämän vuoksi hermoston säätelyä voidaan tukea myös hoidon avulla, kehon kautta.

Kosketus ja hermoston rauhoittuminen

Kosketus on yksi perustavanlaatuisimmista tavoista viestiä turvallisuutta. Ihminen on hermostollisesti sosiaalinen olento. Hermostomme juttelevat koko ajan toistensa kanssa. Meidän kehomme rauhoittuu usein helpommin vuorovaikutuksessa kuin yksin.

Turvallinen kosketus voi auttaa hermostoa tunnistamaan, että nyt ei tarvitse suojautua. Se voi ohjata kehoa kohti rauhoittumista ilman, että ihmisen täytyy “onnistua” rentoutumisessa.

Kosketus ei silti ole automaattisesti palauttavaa. Jos hermosto on valmiiksi varautunut, kosketus voi tuntua liian voimakkaalta tai vääränlaiselta. Siksi tärkeintä ei ole tehdä enemmän, vaan kuunnella kehon reaktiota ja edetä tilanteen mukaan.

AUVO tukee hermoston säätelyä

AUVO-hoito perustuu ajatukseen, että palautuminen ei tapahdu tahdonvoimalla, vaan hermoston tilan kautta. Hoidossa ei yritetä “korjata ihmistä”, vaan luodaan olosuhteet, joissa hermosto voi alkaa säädellä itseään. Keskeistä on turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen kehossa.

AUVO ei perustu yhteen teoriaan tai yksittäiseen malliin. Sen taustalla on useita vaikutteita ja pitkä käytännön kokemus siitä, miten kosketus ja läsnäolo vaikuttavat ihmisen kokonaisvireyteen. Painopiste on aina siinä, mitä kehossa tapahtuu juuri nyt.

Kun hermosto alkaa rauhoittua, moni huomaa konkreettisia muutoksia. Hengitys syvenee, keho pehmenee ja ajatusvirta hiljenee. Jännitykset helpottavat ja väsymys muuttuu “hyväksi väsymykseksi”. Tämä on usein merkki siitä, että hermosto on siirtymässä kohti palautumisen tilaa.

Palautuminen ei ole projekti

Moni ajattelee, että palautuminen on asia, joka pitää tehdä oikein. Mutta palautuminen ei ole suoritus. Se on tila, joka syntyy, kun hermosto saa tarpeeksi turvaa.

Jos et palaudu, se ei tarkoita että olet epäonnistunut. Se tarkoittaa, että hermosto ei vielä luota siihen, että on lupa hellittää.

Hyvä uutinen on se, että hermosto on muovautuva. Se voi oppia uudelleen rauhoittumaan, kun se saa oikeanlaista tukea. Kun keho saa turvaa, se alkaa tehdä sitä mitä se osaa parhaiten: palautua.

Joskus hermosto tarvitsee ensin kokemuksen siitä, että on lupa hellittää. Muistutuksen siitä, miltä palautuminen ja rentoutuminen tuntuvat kehossa. Kun keho muistaa suunnan, sinne on helpompi palata myös arjessa.

Jos haluat tutustua AUVO-hoitoon ja siihen, miten se tukee hermoston säätelyä, voit lukea lisää menetelmästä tai varata ajan koulutetulle AUVO-hoitajalle.